Pitkästä aikaa.

Lyhyesti voisin todeta, että viimeiset pari kuukautta ovat olleet yhtä helvettiä. En ole jaksanut koko blogia miettiä, kun oli täysi työ jo siinä, että sain jotenkin pidettyä pään kasassa. Läheiselläni todettiin ei-niin-mukava sairaus, ja lisäksi minulla epäiltiin jotain huomattavasti vakavampaa. Kaikki onneksi paljastui harmittomaksi, enkä edes joudu nyt leikkauspöydälle. Asian selvittelyyn meni kuitenkin useampi viikko. Täytyy sanoa, etten ole koskaan moista stressiä kokenut. Aluksi ne kaikki tavanomaiset stressailut koulusta, gradusta, tulevasta työstä (tai siitä ettei sitä vielä ole), ja taustalla koko ajan pyöri ajatus, että kannattaako näitä edes stressata jos en vaikka näe edes ensi talvea jne.. Nyt on harvinaisen kevyt ja mukava olo!

Gradukin oli sitten vähän pöytälaatikkotunnelmissa, kun en oikein jaksanut keskittyä. Gradun rahoitus kuitenkin selvisi, joten nyt sitä ollaan rikkaita! Ainakin niin rikkaita etten nosta opintotukea (paitsi vähän, kun piti saada kengät ja laukku ja takki ja...;). Viimeiset kolmisen viikkoa olen pähkäillyt yhtä hankalaa lukua gradussa. Pähkäilin yksin, kaksin ohjaajan kanssa ja lisäksi parin muun asiantuntijan kanssa. Oli vaikeaa. Solmu kuitenkin saatiin avattua ja nyt pääsen taas kirjoittamaan rauhassa. Tässä koko graduprosessin aikana on yllättänyt se, miten paljon aikaa kuluu ihan siihen pelkkään miettimiseen. Tosin olisihan se liian helppoa vain näpytellä pikaisesti se 80 sivua :)

Gradun pitäisi tässä parin kuukauden sisään valmistua. Hurjalta tuntuu. Valmiina on n.40 sivua  tekstiä ja epämääräistä sönkötystä jonkin verran päälle. Ei paha tilanne yhtään, etenkin kun tuosta ehkä hankalimmasta jutusta saatiin nyt ote. Ohjaaja ainakin on kovin kannustava, että hyvä tästä tulee. Toivotaan :)