Edellisessä kirjoituksessa muka kokosin kaikki lokakuun duunit. Niinpä, ainakin kaikki ne, jotka sillä hetkellä satuin muistamaan. Pienen harkkatyön sain tehtyä, mutta eiköhän eilen luennoitsija lykännyt pari uutta tehtäväksi, deadline 24.10. Onneksi, ONNEKSI saan molemmat tehtyä graduun liittyen. Eli tutkimussuunnitelma pitäisi kirjoittaa englanniksi ja muuta mukavaa. Vielä kun sen saisi kirjoitettua suomeksi, niin olis kiva. Lisäksi unohdin kotitentin, jonka deadline on jo ensi viikolla. Tutkailin kysymyksiä, ja ovat juuri niitä sellaisia kieroja. Periaatteessa helppoja, mutta pitää osata yhdistää kiljoona asiaa, että saa edes jonkinlaisen vastauksen aikaiseksi. Eli ei tosiaankaan mitään "selailenpa vähän luentomonistetta ja tempaisen esseet paperille". No, tiedänpä mitä teen ensi sunnuntaina.

Tämä gradutouhu nyt sitten vähän pelottaa. Olen lukenut lukemasta päästyänikin materiaalia gradua varten. Yrittänyt löytää sitä yhdistävää punaista lankaa, jonka avulla saisin nyt koottua edes sen suunnitelman. Vaikealta tuntuu. Niin se tuntui kyllä kandityötäkin tehdessä, mutta kummasti siitä selvittiin. Tässä on nyt vain jotenkin se henkinen kynnys hirvittävän paljon korkeammalla. Gradusta kun on kuullut jo lukioaikaan puhuttavan (ja peloteltavan), ja heti ekana syksynä yliopistossa mainittiin, että alkakaahan jo miettimään sitä graduaihetta. Onhan siinä sekin, että kandityön laajuus oli minulla 25 sivua, tässä pitäisi olla asiaa ainakin kolme kertaa enemmän. No, on tästä muutkin selvinneet ;)

Mutta niin, se punainen lanka. Minulla on perusidea, mutta se kun ei ihan riitä. Enkä ole ihan varma, että onko se nyt oikea tapa käsitellä asiaa, vai pitäisikö sitä lähestyä jostain muusta näkökulmasta ja niin edelleen. Ajattelin nyt näpytellä sen perusideani ylös ja lykätä sen sitten ohjaajille kommentoitavaksi. Eikös ne ohjaajat ole sitä varten, että auttavat pientä graduilijaa pulassa (tai umpikujassa).