Viime viikolla en tehnyt mitään minkään opiskelujutun eteen. Oli muita asioita, jotka vain piti tehdä. Läheisten hyvinvointi on huomattavasti tärkeämpi asia, kuin gradun eteneminen tai jokin tentti. Nyt kun tilanne on taas melkoisen tavallinen, olenkin sitten aikasta pulassa aikataulujen kanssa. En niiden omieni, vaan ihan niiden virallisten. Maanantaina paahdoin menemään 7.30-00.30, eilen 7.30-18.00 (sitten iski migreeni). Tänään olen jo muutaman tunnin puuhastellut. Se migreeni tosin kurkkii koko ajan olan takaa, että vieläkö jaksaisi iskeä. Toivotaan että ei. Olen kyllä yrittänyt nujertaa sitä jos jonkinlaisella pillerillä.

Mutta kyllä tästä noustaan!

Viime viikolla ehdin miettiä lähestyvää valmistumista. Se on jotenkin vähän pelottava juttu. Heräsi semmoinen ajatus, että entäpä jos kukaan ei haluakaan mua töihin? Niin mitäpä sitten? Työkokemusta ei nimittäin ole. Tutkinto on kohta, mutta käytännön osaamisella en voi kehua. Töitä olen tehnyt koko opiskelujen ajan, mutta epäilisin, että mm. siivouskokemus ei hirveästi auta. Tai ehkä se auttaisi jos tahtoisin vaikka sitä duunia ehdä, mutta kun en taida tahtoa. Tarpeeksi kauan kun näitä mietiskelin, niin ahdistus nousikin vaarallisiin lukemiin ja piti syödä melkein koko levy suklaata ;) Mutta keväällä sitä työasiaakin on ihan tosissaan mietittävä, ja hakemuksiakin on sittne laiteltava. Hui.