Tai tarkemmin sanottuna, näin sitä pitäisi edetä.

En tiedä muiden yliopistojen, tiedekuntien tai laitosten graduseminaaritavoista. Meillä homma hoituu seuraavalla tavalla: Tapasimme parisen viikkoa sitten ensimmäisen kerran seminaariryhmän kanssa. Meitä oli melko vähän, mikä on toisaalta kiva juttu. Voisin kuvitella sen tuovan melko avoimen ja keskustelevan ilmapiirin, etenkin kun kaikki ovat keskenään jotenkin jo tuttuja. Ainakin samoilla kursseilla on tullut roikuttua, joten vähintään naamat ja nimet osaa yhdistää. Graduseminaaria vetää linjamme vastaava professori.

Sovimme tapaamisessa deadlinet. Eli, aluksi jokainen palauttaa alustavan suunnitelman gradun aiheesta. Tässä suunnitelmassa täytyy olla muutama tieteellinen lähde, lyhyesti selostettuna aihepiiri, mahdollinen tutkimusongelma jne. Ohjaaja(t)kin täytyy olla selvillä. Seuraavana vuorossa on ihka oikea tutkimussuunnitelma, jota seuraa seminaari-istunto, jossa näitä suunnitelmia esitellään ja opponoidaan. Tämän jälkeen vielä korjaillaan tutkimussuunnitelmaa, ja sen jälkeen ei suinkaan aloiteta jo kirjoittamaan varsinaista gradua, vaan hyökätään minigradun kimppuun. Minigradu on pieni (20-25 sivua) tutkielma gradun aihepiiristä, vaikka gradun teoriaosuus tms. Voi myös tehdä tavallaan tiivistelmän koko gradusta. Niitä taas sitten seminaarissa esitellään ja ruoditaan ja keskustellaan ja.. Sitten taas korjaillaan ennen palautusta.

Sen jälkeen rekisteriin napsahtaa merkintä graduseminaarin suorittamisesta. Sitten sitä ollaankin täysin omillaan. Kuvittelisin niin, että olisi hyvä tavata seminaariryhmän kanssa vielä myöhemminkin. Voisi saada apuja gradun tekemiseen. Mutta eiköhän se näinkin mene. Ainahan sitä voi jutella ohjaajan kanssa. Tai blogata suuren ahdistuksen hetkellä ;) Arvelen niitäkin nimittäin tulevan, kun nytkin jo välillä tuntuu siltä, ja vasta alkumetreillä ollaan. Lupaavaa ;)